Suomalais-ugrilaiset kansat. Kielet, muuttoliike, tulli

Suomalais-ugrilaiset kansat. Kielet, muuttoliike, tulli
Andrey Tikhomirov

Kirja kertoo kielist?, kansoista, suomalais-ugrilaisten kansojen muuttoliikkeist?, miten suomalais-ugrilainen yhteis? syntyy, uskomusten muodostumisesta, tapoista, riitoista, rituaaleista. Mukana on useita eri aikoja koskevia historiallisia ja etnografisia l?hteit?. Joidenkin suomalais-ugrilaisten kielten lyhyt kielioppi on annettu.

Suomalais-ugrilaiset kansat

Kielet, muuttoliike, tulli

Andrey Tikhomirov

© Andrey Tikhomirov, 2020

ISBN 978-5-4498-1938-3

Создано в интеллектуальной издательской системе Ridero

Suomalais-ugrilaiset kielet

Suomalais-ugrilaiset kielet (tai suomalais-ugrilaiset kielet) ovat ryhm? kieli?, jotka liittyv?t l?heisesti samojeedi kieliin ja muodostavat yhdess? viimeksi mainittujen kanssa suuren geneettisen uralilaisten kielten perheen.

Suomalais-ugrilaiset kielet jaetaan seuraaviin osiin: unkari, jota edustaa unkarin kieli; Ob-ugri, joka koostuu mansi- ja hanti-kielist?, jota puhutaan Ob-joen valuma-alueen pohjoisosassa; It?meri-suomi kielill?: suomi, viro, libya, vodsky, vepsa, izhora ja karjala; Saamelaiset, jota edustaa saamelainen kieli ja jota puhuvat saamelaisten (lopari), jotka asuvat Kuolan niemimaalla Pohjois-Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa; Mordvalainen, jolla on kaksi p??murtaa – Erzya ja Moksha; Mari, joka koostuu niitty-it?- ja vuorenmurteista; Permi, mukaan lukien udmurtti- ja komi kieli komi-zyryan-, komi-permyak- ja komi-jazvin-murreilla.

Samojeedikielet, kielten perhe (muiden luokittelujen, ryhmien mukaan) osana uralilaisten kielten geneettist? yhteis??. Siihen kuuluvat kielet: neenetsit, enetsit, nganasanit, selkupit, melkein sukupuuttoon sammunut Kamasin, sukupuuttoon kuollut Matorian (moottori), karagasi ja thai. Samojalaiset, vanhentuneet. – Samojeedit (annalistinen – samoyad) (Samiemnest?, saamelaisella kielell? – saamelaisten maa), 1) Samien ja muiden Ven?j?n pohjoisosien ja Siperian kansojen vanha ven?l?inen nimi. 2) Kaikkien samoyed-kansojen vanhentunut nimi.

Lis?ksi erottuu ns. Ural-rotu, joka vie v?liaseman Mongoloid- ja Kaukasoid-rotujen v?lill?. Suorat tummat hiukset, tummat silm?t, joskus litte?t kasvot, voimakkaasti kehittynyt epicanthus (kapea nen? ja kovera selk?) ovat ominaisia. Levitet??n nyt L?nsi-Siperiaan (hanti, mansi, pohjoinen Altai jne.).

Sz?j Eniko, Unkarin kielen kurssi, toinen pa, Tank?nyvkiadо, Budapest, 1981, sivu 9.

Unkarin kieli on l?heisess? geneettisess? suhteessa ob-ugrilaisten kielten kanssa muodostaen suomalais-ugrilaisten ugrilaisten ryhm?n. Aikaisemmin l?hell? hanten ja mansien kanssa asuneet unkarilaiset miehittivat nykyaikaisen alueen vasta 9. vuosisadalla. Kaikki muut suomalais-ugrilaiset kielet muodostavat suomalaisen ryhm?n tai balti-suomi-permi-ryhm?n.

Unkarin, suomen ja viron kielet ovat kehittyneit? kirjallisia kieli?, minulla on vanha kirjoitettu kieli. Mordovian, marin, udmurtin, komin, hanten ja mansin kirjalliset kielet syntyiv?t vasta 20-30-luvulla. 1900-luku.

14. vuosisadan toisella puoliskolla Permin vanha k?sikirjoitus luotiin komin kielell?, joka rappeutui 1800-luvulla. Muinainen Permin kirjoitus – 1400-luvulla kirjoitettu kirjoitus. l?hetyssaarnaaja Stefan Perm yhden muinaisen komin kielen murteiden perusteella. Kreikan ja slaavilais-ven?j?n mallin mukaan koottiin erityinen aakkoset, joidenkin liturgisten kirjojen k??nn?kset tehtiin. Nyt poissa k?yt?st?. Nykyisin siit? s?ilytet??n pieni? muistomerkkej? merkint?jen muodossa kuvakkeisiin ja k?sikirjoituskirjoihin, aakkosellisiin luetteloihin jne. Arkinen l?hde muinaisen Permin kirjoituksen tutkimiseksi on 1700-luvulla uudelleenkirjoitettu liturgioiden luettelo (ns. Evgenievo-Lepёkhinsky-tekstit). Ven?j?n aakkoset Vanhasta Permist?, joka on johdonmukainen teksti, joka on kooltaan noin 600 sanaa. T?m? kirjoitus 14-17-luvulla. nautti my?s suosiota ven?l?isten Moskovan kirjanopiskelijoiden keskuudessa, jotka k?yttiv?t sit? salaustekniikkaan.

Muinaiset kirjalliset muistomerkit ovat unkari (13. s.), Komi (14. s.), Suomi (15—16 cc).

Nykyajan suomalais-ugrilaisille kielille yhteisi? ovat suomalais-ugrilaisesta peruskielest? perittyj? konjugaation, deklinaation ja sananmuodostuksen liit?nn?isi? sek? useita satoja yleisi? juuria. Tiettyjen kielten suomalais-ugrilaisessa sanastossa havaitaan s??nn?llisi? ??nen vastaavuuksia. Nykyaikaiset suomalais-ugrilaiset kielet ovat kuitenkin pitk?st? erillisest? kehityksest??n johtuen kaukana toisistaan sek? kieliopin ett? sanaston suhteen; Ne eroavat my?s voimakkaasti ??niominaisuuksista. Yleisist? kieliopillisista piirteist? voidaan todeta seuraavaa: agglutinatiivinen kieliopillinen j?rjestelm?, j?lkiasentojen k?ytt? (indoeurooppalaisten kielten ennakkojen sijaan), etuliitteiden puuttuminen (poikkeus on unkarin kieli), adjektiivien muuttumattomuus asemassa ennen m??ritelty? sanaa (balti-suomi kielet ovat poikkeus). Suurimmassa osassa suomalais-ugrilaisia kieli? havaitaan vokaaliharmoniaa. Naapurimaiden eri kielet vaikuttivat yksitt?isten kielten sanastokokoonpanoon, mink? seurauksena ulkomaisten lainojen koostumus ei ole sama eri kielill?; Esimerkiksi unkarin kielell? on paljon turkkilaisia ja slaavilaisia sanoja, ja suomen kieless? on paljon baltian, saksan, ruotsin ja muinaisen ven?j?n lainoja.

Nykyaikaiset suomalaiset (Suomalayset) puhuvat suomea, joka kuuluu l?nsimaiseen, baltti-suomalaiseen suomalais-ugrilaisten kielten ryhm??n. Antropologisesti ne kuuluvat valkoihoisten rotujen tyyppiin.

Arkhipova N.P. ja Yastrebov E.V. teoksessa «Kuinka Ural-vuoret l?ydettiin», T?eljabinsk, 2. painos, Etel?-Uralin kirjan kustantamo, 1982, s. 146—149, puhutaan unkarin kielitieteilij?n ja maantieteilij?n Antala Reguliimatkasta Pohjois-Uraliin 40-luvulla. 1800-luku: «Opiskelijavuosinaan Reg ajatteli unkarin kielen ja unkarilaisten alkuper??. Miksi h?nen maata puhutaan kielell?, joka on niin erilainen kuin naapurimaiden kielet? Miss? ovat unkarin kielen l?hteet, mist? nykyisten unkarilaisten esi-is?t ovat kotoisin Kaakkois-Eurooppaan? Kuulin, ett? unkarilaiset olivat l?ht?isin Uuralista, mutta t?m? oli todistettava. Vieraillessaan Pohjois-Suomessa h?mm?stytt?? toisaalta suomen ja saamelaisten (Lapin) kielten ja toisaalta unkarin suhde Jatkoaan suomalais-ugrilaista kielt? etnisiss? suhteissa Reg p??tti menn? Ven?j?lle. Unkarin tiedeakatemia my?nsi h?nelle 200 forintia (mik? vastaa 200 kultaruplaa) tieteelliseen tutkimukseen. Vuonna 1841 h?n saapui Pietariin, miss? h?n hallitsi nopeasti ven?j?n kielen, jatkoi tiet?myksens? parantamista. pohjoisten kansojen kielet.

Regulii ymm?rsi: Unkarin kielen aseman selvitt?miseksi suomalais-ugrilaisten ryhm?n kielij?rjestelm?ss?, sen alkuper?st? on tarpeen tunkeutua Euroopan Ven?j?n, Uralin ja Trans-Uralin keski- ja it?isiin alueisiin. Siell? asui salaper?inen mansi-kansa (Voguls), joka oli sitten Euroopassa v?h?n tunnettu. 9. lokakuuta 1843 matkustaja matkusti Uraliin Moskovan kautta. 27. lokakuuta h?n saapui Kazaniin. Reg ker?? matkan varrella materiaalia marien (cheremis), udmurtien (votyaks) ja chuvashien kielest? ja el?m?st?. Reg tuli 14. marraskuuta 1843 Permiin, josta h?nen vaelluksensa kartoittamattomien maiden l?pi alkoivat. Poistuttuaan Solikamskista 20. marraskuuta 1843, Reg ylitti Ural-vuorten vesist?alueen, saavutti Turajoen yl?juoksun, josta h?n suuntasi harjanteen it?ist? rinnett? pohjoiseen Lozvajoen yl?juoksulle. Noin kolme kuukautta asunut mansin keskuudessa h?n matkustaa Verkhoturyeen, sitten Irbitiin ja sitten Tavdan ja Tobolin jokeen. Kev??ll? 1844 Reg kulkee Kondajoen yl?sp?in, sitten Pelymujoen yl?s, vesiv?yl?n varrella paikoissa hevosen sel?ss? tai jalan vieress? lastatun hevosen vieress?. Uralin it?m?ist? rinnett? pitkin pohjoista Sosvajokea pitkin se saavuttaa Lyapin-joen ja sen sivujoki Khulgan p??vesien suolapolarissa. Reg ker?? matkansa aikana arvokasta materiaalia el?m?ntavasta, el?m?st? ja mansi- ja hanti-kielist?. H?nen nauhoittamat tarinat ja laulut paljastavat n?iden ominaisten pohjoisten kansojen henkisen maailman. Vaeltelemassa harvaan asuttua, maantieteilij?ille melkein tuntematonta aluetta, Reguli laatii kaavamaiset kartat, joissa n?kyv?t vuorten, jokien ja asuttujen alueiden nimet. 29. syyskuuta 1844 saavuttaessaan napapiirin, Reg saapui Obdorskiin (nyky??n Salekhard) – silloin pieneen kyl??n, joka koostui vain 40 talosta. Siihen menness? Ob oli jo j??tynyt, ja tundraa pitkin peurallinen Reg oli matkalla Ural-vuorten pohjoiseen k?rkeen saavuttaen 21. lokakuuta 1844 Karameren rannikon ja Yugorsky Shar-salmen. Se oli matkansa pohjoisin piste (69° 45 «N). Marraskuussa h?n saapuu Usa-joen valuma-alueelle, Komin asuttamalle alueelle (Zyryans), ja jatkaa tutkimustaan t??ll?. Sielt? ylitt?en Ural-vuoret, Reg ulos vuorille. Berezovo, mutta ei viipy t??ll?, mutta Pohjoisen Sosvan varrella se nousee Kempazhin suulle. Edelleen pohjoista Sosvaa pitkin se saavuttaa t?m?n joen l?hteet (62° N), jonka Mansi asuu, ja vasta sen j?lkeen se menee taas vuorille. Koivu. T??ll? Reg talvi, asettaa p?iv?kirjansa j?rjestykseen. Reg-matka Uralissa ja Trans-Uralissa tapahtui eritt?in vaikeissa olosuhteissa: laitteita ei ollut riitt?v?sti, tarvittavia laitteita ei ollut. Unkarilainen tutkija ajoi venett? py?rteiden jokien varrella, ratsastaa hevosella vuoristoalueilla, hirvien tai koirien valjastamissa kelkuissa ja usein jalka. Yleens? h?nt? seurasivat oppaat – mansi, hanti tai neenetsi. Utelias tutkija oli aina l?hell? tavallisten ihmisten tunteita ja ajatuksia, h?n erotti ja arvosti heid?n k?ytt?ytymisens? ja moraalinsa jaloja piirteit?. Vastoin tuolloin vallitsevia «villien» k?sityksi? Reg totesi: «Ep?kulttuuristen kansojen el?m?ss? on sellaisia piirteit?, jotka ansaitsevat yleismaailmallisen tunnustamisen. Sosiaalisessa el?m?ss??n havaitaan sellaisia ilmi?it?, jotka osoittavat my?t?tuntoa ja pahoinpitelyn puuttumista. "Regrevo l?hett?? Berezovosta tietoja opinnoistaan Unkarin tiedeakatemiaan ja Pietariin. Kirjeess? K. M. Baerille h?n kertoi luoneensa kiistatta yhteyden mansi-kielen ja unkarin kielen v?lille. Koottu mansi-unkari-sanakirja sis?lt?? 2600 mansi-sanaa.»

Arvokkain ReguliiUralista tuoma materiaali k?siteltiin koko seuraavan el?m?n ajan. H?n valmisteli p??teoksen «Vogulimaa ja sen asukkaat», julkaistu vuonna 1864 unkariksi Budapestissa kirjoittajan kuoleman j?lkeen. Reg piti eritt?in t?rke?n? alueen nimen tutkimista nykyaikaisissa paikannimiss?, mik? antaa meille mahdollisuuden arvioida kansojen uudelleensijoittamista menneisyydess?. H?n rakensi my?s ideat t?llaisen uudelleensijoittamisen alkuper?st? ja historiasta kielten vertailevan analyysin perusteella ottaen huomioon etnografiset tiedot. Reg loi suomalais-ugrilaisten kielten, joihin kuuluvat unkarilaisten, suomalaisten, mansi-, hanti-, komi- ja mari-kielet, geneettisen yhteyden. Erityisesti h?mm?styiv?t mansien ja unkarin kielten samankaltaisuudet. H?n p??tteli, ett? unkarilaiset tulivat esi-isilt?, jotka asuivat kauan sitten Pohjois-Uralissa ja Trans-Uralissa, alueella, jonka Mansi asutti. Nykyaikaiset kielitieteilij?t hyv?ksyv?t periaatteessa n?m? Reg-lausunnot. Heid?n ideoidensa mukaan ugrilaisten esi-ik?koti sijaitsi mets?alueella Kaman altaalla ja jonkin verran etel?puolella. Ensimm?isen vuosituhannen alkupuolella eKr. Ugrilaisyhteis?st? syntyi heimoja, joista tuli my?hemmin unkarilaisten esi-isi?. J?ljelle j??neet ugrilaiset pysyiv?t t?ll? alueella pitk??n, ja 12-15-luvulla osa heimoista muutti Uralin ulkopuolelle. Reguliimatka Uralin ja Uralin l?pi kesti noin puolitoista vuotta (saapuminen Solikamskiin – marraskuu 1843, l?ht? Berezovosta – maaliskuu 1845). Polun pituus oli 5,5 tuhatta km. Aikaisemmin kukaan tutkija ei ole suorittanut niin pitk?? ja perusteellista tutkimusta t??ll?, ei toiminut niin laajalla alueella. Reguliimatka tutustumattoman alueen l?pi her?tti mielenkiintoa tutkia Pohjois-Uralin luontoa ja v?est?? ja osaltaan edist?? suomalais-ugrilaisten kansojen tutkimuksen kehitt?mist?.

Suomalais-ugrilaiset muuttoliikkeet

Suomalais-ugrilaisia kieli? puhuvat kansat asuivat kieliyhteis?ns? aikana id?ss? ja koillisessa Euroopassa, Euroopan ja Aasian rajalla, Ural-vuorilla. Ural-vuoret ovat raja Euroopan ja Aasian v?lill?, keskittyen Uraliin, meist? tulee euraasialaisia, koska niit? ei voida jakaa it??n ja l?nteen. Siell? muodostettiin vanhimmat yhteis?t, jotka my?hemmin saivat indoeurooppalaisten nimet, samoin kuin muidenkin kieliryhmien, erityisesti suomalais-ugrilaisten kansojen nimet. Indoeurooppalaisen yhteis?n muodostumisen kronologiset vaiheet: 1. Noin 70 tuhatta vuotta sitten jotkut Afrikasta tulevat maahanmuuttajat asuivat Pohjoisnavan alueella, mutta kun j??tik?t saapuivat (Valdai-j??tyminen vastaa Wurmia, Vislinsi? ja Wisconsineja), ihmiset alkoivat vet?yty? etel??n; 2. Vuosina 70—11 tuhatta vuotta sitten, jolle oli ominaista yleinen j??htyminen, jatkuu ihmisten vet?ytyminen pohjoisesta etel?iseen Euraasiaan; 3. 11—10 000 vuotta sitten, holoseenikausi, indoeurooppalaisen yhteis?n muodostuminen Etel?-Uralin alueelle. Etel?-Uralin, Kaspianmeren ja Aral -meren v?lisest? «Suuresta Steppest?» tulee monien kansojen muuttoliike. Kuuluisa intialainen julkishenkil? Tilak v?itti, ett? intialaisten kotimaa on arktinen alue, koska muinaiset vedat kuvaavat aluetta, jossa puoli p?iv?? ja puoli y?t?.

Suuren Uralin (Ural-vuoret) alueella 4. vuosituhannen lopulla eKr. e. muodostetaan muinaisin Ural-yhteis?, johon kuuluvat suomalais-ugrilaiset kansakunnat (muodostettu erilliseen yhteis??n 3. vuosituhannen lopulla eKr.) ja samojeedit (muodostettu erilliseen yhteis??n 1. vuosituhannen lopulla eKr.). Kolmen vuosituhannen lopulla eKr. e. Suomalais-ugrilaiset muuttivat etel?isen Uuralin alueelle muinaisten indoeurooppalaisten l?hd?n j?lkeen suolarautamalmien ehtymisen vuoksi (ne kehitettiin ns. Varissa, arkeologit kutsuivat n?it? l?ydettyj? siirtokuntia «kaupunkien maaksi»). Perustuu ugrilaiseen peruskieleen 3. vuosituhannen lopulla eKr. e. – 1. vuosituhannen puoliv?liss? eKr. e. Etel?-Uralin alueella muodostetaan oikeiden unkarilaisten (unkarilaiset) ja Praobsko-ugrilaisten (hanti, mansi) kansakuntien yhteis??; 3. vuosituhannen lopulla eKr e. – 2. vuosituhannen puoliv?liss? eKr. e. Suomalais-permilaisen peruskielen perusteella muodostetaan permi (komi, udmurtit) ja suomi-volga (mari, mordovit, saamelaiset, suomalaiset, ishora, vodi tai vod, veps, virolaiset, liivit) kansojen yhteis?.

Uralilaisten (suomalais-ugrilaisten ja samokedisten) turkkilaisten, mongolien ja Tungus-Manchu -kielten esi-ik?iskodit sijaitsivat Euroopan koillisosassa, mik? todistaa ikivanimman Nostratian kieliryhm?n olemassaolon todellisuuden. Arkeologisina kulttuureina, jotka voitaisiin korreloida yleiseurooppalaisen indoeurooppalaisen kulttuurikompleksin alueen kanssa, tutkijat kutsuvat Khalaf-, Ubeyd-, Chatal-huyuk -viljelmi? Lounais-Aasiassa ja Kuro-Araksinia Kaukasiassa. N?iden tutkijoiden mukaan indoeurooppalaisten toissijainen esi-is?nkoti oli Pohjois-Mustanmeren alue, jossa heid?n uudelleensijoittamisensa juontavat juurensa III vuosituhannen eKr. e. Indoeurooppalaisen perheen etel?puolella voi olla muodostunut semitiini-hamiittisen (afrasialainen) kieliperheen ydin. Kartvelin alkukielen kantajat ilmeisesti asuivat indoeurooppalaisten pohjoispuolella ja dravidien alkukielen it?puolella. T?h?n ep?miellytt?v??n kieliryhm??n kuuluu indoeurooppalaisia, semitaaleja, hamitilaisia tai afrasialaisia, kartvelilaisia, uralilaisia, dravidialaisia, turkkilaisia, mongolisia, Tunguso-Manchu, T?ukchi-Kamt?atkalaisia ja mahdollisesti eskimo Aleutian kieliperheit?. T?m?n valtavan makroperheen kieli? puhuu nyt yli 2/3 maailman v?est?st?. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet indoeurooppalaisten, semiittisten, hamiittisten, uralilaisten, altailaisten ja joidenkin kielten yhdist?misen suuriin nostraattisiin kieliryhmiin. T?m? makroperhe on kehittynyt Yl?-paleoliittisessa tilassa Lounais-Aasian alueella ja sen viereisill? alueilla. Viimeisen Wurmin j??tik?n ja ilmaston l?mpenemisen j?lkeen Mesolithicissa nostraattiset heimot asettuivat koko Aasian ja Euroopan laajalle alueelle; he ty?nsiv?t syrj??n ja rinnastuivat osittain heihin, jotka olivat asuneet siell? aiemmin. Nostraattiset heimot muodostivat t?ss? historiallisessa prosessissa useita erillisi? alueita, joilla erityisten kieliperheiden muodostuminen alkoi. Suurin heist?, indoeurooppalainen kieliyhteis?, alkoi muodostua Etel?-Uralista ja sitten «Suurista stepist?» – Altaista Mustallemerelle.

Hyvin pitk??n t?llainen muinaisten ihmisten kielellinen yhteis? muodostui suuren Uralin – Altai – alueelle, josta heid?t tunnettiin my?hemmin indoeurooppalaisina – ariaaneina. T?m? on noin 8—5 vuosituhatta eaa, 4—3 vuosituhatta eaa t?m? yhteis? alkoi hajota, my?hemmin heid?t jaettiin it?iseen kieliryhm??n (iranilaiset, armenialaiset, tadzikit, intialaiset jne.), l?nsieurooppalaisiin (kreikkalaiset, saksalaiset, romantiikan kansakunnat jne.), slaaviin (ven?l?iset, bulgarialaiset, puolalaiset jne.), Baltit (preussit, liettualaiset, latvialaiset jne.). Monien vuosituhansien ajan ihmisi? katosi, ilmestyi, rinnastettiin muihin etnisiin ryhmiin, erityisesti suomalaisiin ja turkkilaisiin.

«Miksi Ven?j?n salaper?isimm?t ihmiset katosivat.» Et ole slaavia, olet itse asiassa suomalais-ugrilainen! "– Ven?j?n naapurimaiden saman maan asukkaat osoittavat usein mielenkiinnolla t?llaisia mielenkiintoisia syyt?ksi?. Ja sitten on pitki? argumentteja, jotka Kievan Rusin aikana suomalaiset heimot asuivat nykyisen Keski-Ven?j?n alueella, joiden oletetaan olevan nykyisten ven?l?isten esi-isi?. On selv??, ett? sellaista merkityksellist? ja primitiivist? demagogista tekniikkaa k?ytet??n yksinomaan propagandan tarkoituksiin huvittamiseksi yhten?inen eik? viel? t?ysin muodostettu kansallinen identiteetti.Lenta.ru kertoo miksi t?llaiset v?itteet ovat kest?m?tt?mi?, mutta samalla antavat meille mahdollisuuden muistaa varhaisen historiamme v?h?n tunnetut sivut… Me kaikki tied?mme, ett? Volgan ja Okan yhdistyksest? on tullut paitsi Ven?j?n ydin. valtio, mutta my?s paikka, jossa ven?l?iset ihmiset muodostivat ja astuivat historialliselle areenalle, mutta jos tarkastellaan tarkkaan Keski-Ven?j?n karttaa, huomaat h?mm?stytt?v?n s??nn?llisyyden – toponyymej? (maantieteilij?iden nimi?) on eritt?in paljon eskih tilat) ovat selv?sti ei-slaavilaista alkuper??. Esimerkiksi – Moskova, Oka, Yakhroma, Veksa, Lehta, Nero, Tolgobol, Nerekhta, Pechegda, Kineshma, Kostroma, Chukhloma, Palekh, Ukhtoma, Shuya, Valdai, Seliger, Kirzhach, Klyazma, Koloksha, Khokhloma, Vireya, Pakhra monet muut. Ja jos tarkastelet tuhat vuotta sitten historiallista karttaa, huomaat, ett? kyseinen alue oli tuolloin melkein yksinomaan Muromin, Meshcheran ja Merian heimojen asuttama. Siksi monet yll? olevista toponyymeist? ovat suomenkielist? alkuper??. Ja jos Meshcheran ja Muromin nimet ovat s?ilyneet nykyp?iv??n Moskovan alueen luonnollisen alueen ja Vladimirin alueen kuuluisan kaupungin nimiss?, niin kaupungista ei ole j?ljell? melkein mit??n. Muinaisina aikoina Meri-heimo miehitti laajan Zalesye-alueen Moskovan joen rannalta nykyaikaisen Zvenigorodin alueella Volgaan ja Galich-j?rveen. Muuten, nykyist? Kostroman alueen Galichia, jonka modernin Galichin maahanmuuttajat perustivat Ukrainan Ivano-Frankivskin alueelle (juuri h?nelt? ilmestyiv?t nimet Galichina ja Galicia), kutsuttiin alun perin Galich Merskyksi. Merya asui pieniss? siirtokunnissa lukuisten jokien ja j?rvien rannoilla yritt?en olla menem?tt? pitk?lle tihe??n mets??n. He harjoittivat p??asiassa ker?ily?, mets?st?mist?, kalastusta ja karjankasvatusta. Arkeologien mielest? ennen slaavien ilmestymist? nykyisen Keski-Ven?j?n maatalous puuttui melkein. T?m? ei ole yll?tt?v??: aluetta pidettiin pitk??n vaarallisen maatalouden alueena. Ep?suotuisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi paikalliset maaper?t tuottivat usein eritt?in heikkoja satoja. Merya oli edelleen pakanallista, pyhien kivien kultti oli laajalle levinnyt heid?n keskuudessaan. Yksi niist? – sininen kivi – on s?ilynyt Pleshcheyev-j?rven rannalla l?hell? Pereslavl-Zalesskya ja on edelleen pyhiinvaeltajien palvontapaikka. Kuolleet ihmiset poltettiin suurilla rituaalisilla nuotioilla joen ja j?rvien rannalla. Tutkijat pit?v?t Sarskojeen muinaista ratkaisua, Merian heimokeskusta, joka oli olemassa Nero-j?rven etel?rannalla Jaroslavlin alueella 7. vuosisadalta l?htien, miss? arkeologit l?ysiv?t suuren m??r?n hopeakolikoita Euroopasta. Historian tutkijat keskustelevat edelleen siit?, mit? sitten tapahtui Sarskoje-linnoitukselle, oliko sill? mit??n tekemist? l?heisen Rostovin Suuren kanssa, joka ilmestyi 9. vuosisadalla. Zalesyen slaavilainen kolonisaatio alkoi ensimm?isen vuosituhannen lopulla jKr. Se kulki aalloissa kolmesta suunnasta. Ensinn?kin luoteesta ja l?nnest? (nykyisest? Veliky Novgorodista ja Smolenskista tulivat t?nne Ilmen-slovenit ja krivichi). Sitten etel?st? tulivat pohjoiset Vyatichi ja Radimichi. Ja lopuksi, jo Ven?j?n vanhan valtion aikana, etel?isen ja lounaisen Ven?j?n asukkaiden joukkomuutto alkoi Volga-Okan alueella. On uteliasta, ett? he antoivat usein syntym?paikkojensa nimet t??ll? rakennetuille uusille kaupungeille: Jo mainitun Galichin lis?ksi n?m? ovat Vladimir, Pereyaslavl, Peremyshl, Vyshgorod ja monet muut. Slaavien siirt?minen alueelle oli niin laaja, ett? jopa Mongolia edelt?neell? aikakaudella heid?n lukum??r?n dominoinnistaan tuli t?ss? ep?ilem?tt?… Mit? sitten tapahtui suomalaisille alkuper?iskansoille? Mihin se meni: tuhoivatko muukalaiset sen, assimboivatko he sit? vai menik? se pidemm?lle metsiin? Ilmeisesti t?m?n alueen slaavilainen kehitys oli rauhallista, mik? ei sulkenut pois yksitt?isi? yhteenottoja ja konflikteja. Arkeologiset todisteet osoittavat, ett? slavit ja suomalaiset asuivat pitk??n yhdess? tai vierekk?in. Esimerkiksi Timerevsky-asuinalueella l?hell? Jaroslavlia (itse kaupungin perusti Rostovin prinssi Jaroslav viisas pienen suomalaisen asutuskeskuksen paikalle), tutkijat l?ysiv?t sek? slaavilaisia ett? merialaisia ett? skandinaavisia hautauksia. J?lkimm?isen osalta t?m?n ei pit?isi olla yll?tt?v?? – viikinkit hallitsivat pitk??n t?t? aluetta. Ilmeisesti koska suomalaisten heimojen Zalesia-asukasluku oli eritt?in heikko, slaavilaisten asuttamisen alkaessa heid?t lopulta katosivat uusien tulokkaiden joukossa.

T?llaisen nopean omaksumisen ei pit?isi yll?tt??: Sen lis?ksi, ett? slaavia oli paljon enemm?n, he olivat korkeammalla yhteiskunnallis-poliittisella kehityksell? kuin alkuper?iskansoja. Esimerkiksi historioitsija Vasily Klyuchevsky kirjoitti, ett? luonnonvaraisilla suomalaisilla heimoilla «ei ollut veche-kokouksia», mik? on ominaista Kiovan, T?ernigovin tai Rostovin ja Suzdalin asukkaille. Zalesyen kehityksen aikana slaavilaiset kolonistit asettuivat p??asiassa vapaille alueille, mutta paikallisen suomalaisen v?est?n jo kehitt?miin maihin. Ehk? juuri t?st? syyst? jokin Meryan osa, joka asui pitk??n Volgan ja Okan v?liss?, l?hti sitten kauempana Volgan alueen l?p?isem?tt?miin metsiin. Jotkut tutkijat identifioivat n?m? ihmiset nykyaikaisten marien tai jopa mordvalaisten (Erzya ja Moksha) kanssa. Jotkut tutkijat uskovat, ett? Meria j?tti kielell?mme edelleen vaikuttavan perinn?n. Esimerkiksi vain it?slaaveilla on suomalais-ugrilaisille kielille ominainen leksinen «minulla». Ja todellakin puolalainen, t?ekki tai kroatia sanoo t?llaisessa tapauksessa «Minulla on». Meryanin kielen vaikutus selitt?? my?s maskuliinien substantiivien declеlenssin erityispiirteet, miss? genitiivitapauksessa yhdess? yleisen slaavilaisen muodon -u, -th (monet ihmiset, tuo teet?) kanssa on tyypillinen suomalainen variantti -a, -i (monet ihmiset, tuovat teet?). T?m?n teorian puolustajat johtavat my?s moniin ven?j?n murteissanoihin suomen kielist?. On vaikea arvioida kuinka totta t?m? on – meryan kieli ei ole s?ilynyt nykyp?iv??n eik? ole j?tt?nyt luotettavia kirjallisia l?hteit?. H?nen kaikujaan ei ollut mahdollista l?yt?? ven?j?n kielen paikallisista murteista, ja joidenkin harrastajien yritykset palauttaa tai rakentaa Meryanin leksinen j?rjestelm? tieteellisess? mieless? ovat kyseenalaisia. Kysymys Merian ja muiden suomenkielisten kansojen osallistumisesta ven?l?isen kansan etnogeneesiin on edelleen kiistanalainen. Ven?j?n kansanperinn?ss? ei ole selvi? ja selvi? kaikuja yhteyksist? suomalaisiin heimoihin, jotka asuivat t?ll? alueella ennen slaavien saapumista. Todenn?k?isesti t?m? vahvistaa j?lleen kerran heid?n mahdollisen assimilaaation nopean ja luonnollisen luonteen… Meryanin etnofuturismin liike on kuitenkin viime vuosina kehittynyt nopeasti Ven?j?ll?, ja kiinnostus suomalais-ugrilaisten kansojen historiaan on lis??ntynyt huomattavasti. T?m? k?y ilmi my?s yksitt?isten harrastajien toiveesta osoittaa, ett? merijalaisten osuus Ven?j?n kansan muodostumisessa oli huomattavampi kuin yleisesti uskotaan. Jotkut jopa yritt?v?t rakentaa keinotekoisesti uusia etnisi? identiteettej? (esimerkiksi katskaarit Jaroslavlin alueella) ja todistaa, ett? he yhdess? sitsaarien ja mologtsialaisten kanssa olivat edelleen Meryanin kansan ainoita suoria j?lkel?isi?. Joka tapauksessa Ven?j?n historian kynnyksell? Meryan vaikutus maamme jatkokehitykseen oli hyvin havaittavissa.

Nykyaikainen arkeologi Andrei Leontyev uskoo, ett? t?m?n pienen suomalaisen kansan historiasta on p??osin tullut Koillis-Ven?j?n esihistoria: «Marian aikana vallinnut asutuksen maantieteellinen sijainti, tiettyjen alueiden ulkoiset ja sis?iset suhteet m??rittiv?t suurelta osin Rostovin ruhtinaskunnan alkuper?isen alueen ja keskusten muodostumisen piirteet.» My?hemmin Rostovin ruhtinaskunta muutettiin Rostov-Suzdal -maaksi (Suzdal-Vladimir Ven?j?), josta tuli Moskovan suuriruhtinaskunnan ja Ven?j?n valtion edell?k?vij?. Ven?j?n kansan slaavilaisen alkuper?n tiet?m?tt?mien kielt?jien tulee muistaa seuraava. Etnisen identiteetin m??r?? ensisijaisesti eiv?t geneetikot ja antropologit haploryhmiss? ja p??kalloissa, vaan kansallinen kulttuuri ja kieli, jonka kanssa ihmiset suhtautuvat itseens?. Historia tiet?? monia esimerkkej?, kun t?ysin erilaiset etniset ryhm?t osallistuivat monien suurten kansojen muodostamiseen. Huomattava ven?l?inen kirjailija Konstantin Ushinsky (haudattu, muuten, Kiovaan) jo 1800-luvulla viisaasti huomautti, ett? «suomalainen heimo… se on jonkinlainen sementti, jolle kaikki uudet pohjoiset, Euroopan valtiot asetettiin, mik? viel? enemm?n koskee Ven?j??. Ruotsalaiset, tanskalaiset, koko Baltian rannikkoalueen asukkaat, ven?l?iset – kaikki alkavat historiansa suomalaisten heimojen hiljaisella katoamisella. N?ytt?? silt?, ett? ne itse muodostavat esihistoriallisen elementin ja ovat hajallaan pimeyden mukana, joka kattaa eurooppalaisen ihmisen el?m?n „…“ „Et ole velji?mme“. Https://news.mail.ru/society/32637205/».

Ven?j? – suomeksi Ven?j? (lue «veneia»); Viron Ven?j?ll? (lue «venemaa», kirjaimellisesti «veneiden maa»), ilmeisesti vendeist?, vendeist? – muinaisesta slaavilaisesta heimosta; Unkarin Ven?j?ll? (lue «orosorsag», kirjaimellisesti «rosov-maa». ) Vertaa: «Nimen» Rus «osalta t?ss? puhutaan merirosvojoukkueesta, jonka nimi on Rurikin johtama, sattumanvaraisesti konsonantti, joka johti my?hemmin sekaannusta. J?senet A.M. kirjassa «Dobrynyan jalanj?lkeiss?» h?n kirjoittaa: «Tavallisia skandinaavisia merirosvoja kutsuttiin Normanin juurikaraksi tai rutsmenamiksi (kirjaimellisesti» soutajat», tarkoittaen» ushkuyniki»). Naapureidensa, suomalaisten, joukosta sana muuttui etniseksi nimell? Ruotsi merkityksell? «Pirate Country». Katso t?n??n suomi-ven?j?-sanakirjaa ja l?yd?t sen Ruotsi-maan. Mutta t?m? ei suinkaan ole Ven?j?, vaan Ruotsi!»:

Ven?j?ll? on monia siirtokuntia (kaupunkeja, kyli?, kyli?), joissa on ei-slaavilainen p??te-sha (esimerkiksi Kideksha, Iksha, Shileksha, Koloksha, Kovak, Yundoks jne.), Mik? on todenn?k?ist? muinaissuomalais-ugrilaisilla kielill? tarkoitti jokea tai puroa (esimerkiksi nykyaikaisella marian kielell? «iksa» tarkoittaa virtaa). Ne kuuluvat Ven?j?n vanhimpiin uggro-suomalaisiin formanteihin (muodostettu loppuliite loppup??n kanssa) ja ovat per?isin II – I vuosituhannelta eKr. Keski-Ven?j?n mets?vy?hykkeelle on ominaista suomalais-ugrilainen substraatti. Suomalais-ugrilaiset heimot miehitettiin jo II – I vuosituhannella eKr. e. valtava laajuus It?-Euroopasta. Jokien (vesimerkit), jotka p??ttyv?t -sha, -xa, nimet ovat levinneet laajalle alueelle Okan oikealta rannalta Valkoiseen ja Barentsinmereen, mutta p??asiassa, kuten arkeologi V. V. Sedov sai selville, miss? sijaitsevat my?h?isneoliittisen ajanjakson Volosovon arkeologisen kulttuurin muistomerkit. Siten on todettu, ett? maamme alueella vanhimmat suomalais-ugrilaiset heimot hylk?siv?t t?m?n kulttuurin. Formanttit -ma, (Ukhtoma, Andoma, Kema jne.) Ja -oga, -ega, -uga, -yuga, tarkoittaen jokea, liittyv?t my?s n?ihin heimoihin. Nykyajan suomalais-ugrilaisilla kielill? «yokki», «jooga» tarkoittaa jokea): Andoga, Lindega, Vetluga, Uftiug jne. Yleisimm?n hypoteesin mukaan Oka- ja Etel?-joen, joka yksinkertaisesti tarkoitti «jokea», nimien alkuper? on virolaisia – J?gi. Mahdollinen selitys Moskovan joen alkuper?st?, t?st? johtuen kaupungin nimi, vanhan It?meren sanasta «nodal river» – «mosk» – solmu, «Wandou» – joki.